Ja tänään on taas niitä päiviä... Tai pikemminkin eilen. Itkin koko illan pää punaisena kokkiniilikirvojen julmaa kohtaloa... Enkä edes tiennyt, oliko syytä. (Kokkiniilikirvathan ovat pieniä hyönteisiä, joista valmistetaan mm. väriaineita karkkeihin, jos joku ei näin itsestäänselvää asiaa sattunut tietämään =)) Mietin vain, käytetäänkö sattumoisin näitä kirvoja myös vaatevärjäyksessä...

Mietin nykyään oikeastaan ihan liikaa, missä on mitäkin. Aloitin kasvissyönnin jonkin aikaa sitten, ja jotenkin sen jälkeen lisäaineiden tutkiminen on luisunut ihan mahdottomaksi. Kaikessa on kaikkea ja ainakin kaikki on valmistettu kaikesta ja kaiken avulla...

Joskus tuntuu, kuin kahlaisi loputtomassa suossa... Eikö se lisäainelista koskaan pääty? Tai pikemminkin lista, missä kaikkialla voi olla eläimiä... Joskus harmittaa... Kun aloitin kasvissyönnin, ajattelin, että kaikki olisi hyvin. Että nyt varmasti tekisin oikein. Missäpä muualla eläimiä käytettäisiinkään kuin liha- ja nahkatuotteissa... Niinpä. Naiivia.

Joskus tuntuu siltä, että haluaisi takaisin entisen elämän. Kun ei ajatellut koko ajan, missä ruoka-aineissa on mitäkin ja mikä on riistoa. Ja mitä pitäisi tehdä, mikä olisi oikein. Eikä tavinnut joka päivä riidellä vanhempien kanssa siitä, voiko syödä keksejä, joissa on heraa.

Silti en voisi luopua kasvissyönnistä... Se olisi jo liian myöhäistä. Pelkkä lisäaineiden mahdollinen eläinperäisyys tuottaa sen verran pahoja tunnontuskia, etten voisi kuvitellakaan, että luopuisin tästä. Mutta helpotuuko tämä koskaan? Toivotaan, kuten kuuluisassa kappaleessa....

Ajattelin, että olisi hyvä esitellä itseni näin alkuun, kun alan pitää blogia. Niin ainakin muutamat lukemani "blogistit" ovat tehneet. (Niin, tämä on ensimmäinen varsinainen blogini... Nyt kaikkosivat varmasti viimeisetkin lukijat...)

Nimeä en kerro, mikä on kai aika luonnollista, ottaen huomioon, että kuka tahansa voi lukea tätä blogia. Nimimerkki Sarai tosin tuntuu ihan omalta. Se on raamatusta, mutta ei tarkoita, että olisin himouskovainen. Vaikka olen tuota opusta itse asiassa yrittänyt hiukan lukeakin. Saa nähdä. Pääsin jossain vuodessa noin 200 sivua eteenpäin... Erittäin "nopeaa" on... 

Ikäni on 13 vuotta, henkistä ikää voitte miettiä ihan itse. Toivottavasti ei kovin paljon oikeaa  ikää alhaisempi... Olen pienen perheemme ainut, piloille hemmoteltu lapsi, joka ei pärjäisi päivääkään edes koiran, saati sitten pikkusisaruksen kanssa. Omaa rauhaa kaipaan, vaikken olekaan ihmisvihaaja...

Bloggaamisesta kiinnostuin alun perin (hävettää tunnustaa!) simsblogien kautta. Siis ihmiset kirjoittavat blogia siitä, kuinka he pelaavat peliä Sims 2. (Ja tosi hyviä blogeja vielä!) Kuten sanottu, tämä on ensimmäinen oikea blogini, aikaisemmin kirjoitin hetken aikaa blogia kasvissyönnin aloittamisesta... Mutta se tyssäsi, sillä asiaa ei oikein ollut, ja kun aloitin kasvissyönnin, kaikki tapahtui niin nopeasti, ettei siinä oikein ollut aikaa blogia kirjoittaa...

Blogini nimi on Etsintää. Ja ehkä vähän myös teemana... Koska itse uskon, että koko elämä on etsimistä. Jopa arkielämä. Etsitään onnea, rauhaa, totuutta, jokainen etsii jotakin. Miksi? Siihen voisi joku viisas etsiä vastauksen...